Dawin touhuilut

[Daw]

Täällä Askelman tapahtumia, kisatarinoita ja kaikkea muuta Dawin päivittäisestä elämästä

[Daw]

Herään aamulla, vasta yhdeksän jälkeen sillä Addu oli luvannut auttaa Jeccua aamutallissa, vaikkei siinä paljoa tekemistä ollutkaan, kun oli vain kolme hevosta. Noh, pian saisimme kaksi shetlanninponia lisää, pihattoon kylläkin. Vaihdan vaatteeni asiallisemmiksi ja menen portaat alas, keittiöön. Laitan kahvin keittimen päälle, ja istun pöytään. Otan päivän lehden ja alan lukea. Lehdessä ei ollut mitään kiinnostavaa, joten sysäsin sen syrjään.

Söin aamupalaa ja lähdin ulos. Addu ratsasti kentällä Bellalla ja Jeccu hoiti Felixiä sisällä, minulle jäi siis Mantan ratsastus. Otan Mantan riimun ja narun sen karsinan edestä ja lähden kävelemään tarhalle. Manta oli yksin tarhassa, joten se antoi helposti kiinni.
"Hieno tyttö", sanoin. ja sujautin riimun nopeasti tamman päähän. Taluttaessa Manta alkoi hieman hypähdellä joka suuntaan, ja käskin sitä joka kerta kun se sen teki. Se ei kuitenkaan lopettanut.
"NYT RIITTÄÄ!" huudan tammalle, joka vain hyppii ja pomppii. Nyt tamma reagoi ja lopetti siksi aikaa että pääsin talliin.
"Moi Jeccu", sanon tytölle joka paijailee Felixtä karsinassaan.
"Moi Daw, käykö et mä ratsastaisin tänään Felixillä?" tyttö kysyy minulta.
"Ratsasta vaan, mulla on iltapäivällä hieman kiireitä, niin mäkään en kerkii ratsastaa kun tän", vastaan.
"Okei, hyvä, kiitti", Jeccu vastaa. Kiinnitän Mantan käytävälle, mutta sa vain steppailee ja yrittää pyöriä parhaansa mukaan.
"Manta!" huudan hevoselle joka on aivan mahoton.
"Tää on siis ihan mahoton, kato tätä ny", sanon Jeculle joka myös ihmettelee tamman käytöstä. Sain lopulta harjattua hevosen samalla kun se vähän väliä pyörähteli ja huusin sille. Jeccu haki Felixille satulan ja suitset samoin kun minäkin Mantalle. Manta pullisteli ja askelteli satulaa laittaessa, ja ei millään meinannut avata suutaan suitsiessa. Lopulta tamma oli kuitenkin suitsittu ja siirryin sen kanssa kentälle.

Ratsastus ei tamman kanssa oikein sujunut. Se hyppi ja pomppi eri suuntiin ja pysähteli ja ilkeili kokoajan. Alooin tehdä tamman kanssa käynti tehtäviä ja pysähdyksiä. Niin, emme edes ravanneet koko tunnin aikana. Kun Manta alkoi rentoutua ja tottelemaan käynnissä, missä kesti aikaa, annoin tammalle pitkät ohjat ja kävelimme hetken, ennenkun tulin alas selästä ja talutin sen talliin. Laitoin tamman kiinni käytävälle. Nyt se ei enään temppuillut niin pahasti. Riisuin siltä varusteet ja vein sen tarhaan Bellan seuraksi. Ja lähdin sisälle. Huomenna pääsisimme ehkä jo Mantan kanssa ravia?