Jecun päiväkirja

[Jeccu]

...Tulossa pian...

[Jeccu]

Uusi päivä

Rautias hevonen tanssahteli otteessani.
- Felix hei, käyttäydy jo, totesin hevoselle ja nykäisin kerran riimunnarusta toivoen jotain käytöstapoja ruunalta. Mutta se vain sai poikaa viskomaan päätään.
Seitsemän vuotias ruunapoika seurasi minua kiltisti karsinalleen.
- Sä käyttäydyt kuin ori, totesin ruunalle ja kiinnitin Felixin vetosolmulla karsinaan.
Muita hevosia ei sisällä ollut, mikä sai ruunan hieman huolestumaan, ja kun Felix huolestui niin hirnuminen alkoi. Totesin hevoselle ettei ollut mitään hätää eikä kaverit olleet sitä jättäneet, joten turhia se vain tuumi.

Ripeästi kävin noutamassa Felixin harjakopan, jonka asetin alas maahan karsinan eteen. Otin harjakopasta kumisuan ja aloin hieroa ruunaa, mikä sai hevosen yllättyneen rauhalliseksi. Hevonen näytti nauttivan, ja se olisi voinut olla siinä varmasti koko päivän, ellei jopa pari kuukauttakin. Mutta minä en olisi ollut siinä pari kuukautta ruunaa harjaamassa ja rapsuttamassa.
Rapsuttelin hevosen harjantyveä samalla kun kumisuka teki pyöreää liikettä Felixin mahalle. Ruuna käyttäytyi todella mallikelpoisesti ja seisoskeli paikoillaan haistellen vähän väliä maata ja vähän välillä leikki riimunnarunsa kanssa. Kun käskin ruunaa lopettamaan se lopetti, eikä siitä ollut enää mitään ongelmaa.
Harjaus sujui todellakin ilman ongelmia. Ruuna oli todella tyytyväinen ja tuumin että se oli unohtanut ne tanssit, mitä se tykkäsi esitellä. Ehkä Felixin olisi pitänyt hakeutua tanssikouluun, missä ruuna varmasti pärjäisi ihan hyvin. Olisi varmasti kympin oppilas.

- Moikka Jeccu! Daw sanoi astellessaan sisään talliin.
- Terve.
- Mä ajattelinkin että sä olit ottanut Felixin, kun pojua ei tarhassa näkynyt, Daw sanoi virnistäen. - Mitäs teille?
- Eipä mitään erikoista. Aattelin vaan harjata ja ehkä vilvoitella pienellä pesulla, nyt kun on tosi kuuma ulkona.
- Sopii mulle. Mä ja Addu mennään Bellan ja Mantan kaa maastoon. Tullaan noin tunnin päästä.
- Selvä.
Harjattuani ruunan kunnolla kaikilla harjoilla, oli enää kavioitten putsauksen vuoro. Nappasin kunnon otteen kaviokoukusta ja nostin Felixin kaviota. Se oli likainen, mikä aiheutti enemmän töitä minulle. Ei se oikeastaan haitannut, vaan oli se ihan kivaa, joten turhia minä tässä nyt valitan.
Ruuna ei näyttänyt mitään ongelmaa nostellessa kavioita. Se oli todella kiltisti ja käyttäytyi edelleen mallikelposesti muille hevosille.

Manta oli tallissa uusi polle, mitä en ollut nähnyt vielä. Bellan ja Felixin olin nähnyt jo pari kertaa, myös kun olin työni aloittanut. Ne olivat olleet tallilla jo aika kauankin aikaa. En voinut sanoa mikä näistä hevosista oli lempiheppani, koska olin niitten kanssa ollut vasta vähän aikaa. Ulkonäöltään varmasti Bella, mutta luonteeltaan ehkä Felix.
Pesariin ei ollut pitkä matka Felixin karsinalta. Se nimittäin oli aivan ruunan karsinan vierellä. Menimme Felixin kanssa pesariin ja pitelin kiinni riimunnarusta. Annoin Felixille suht pitkän narun ettei ruuna ihan kiinni minussa ollut.
- Hei, en mä sua pese tänään sittenkään...
Laitoin vesiletkun paikoilleen ja laitoin riimunnarun kiinni toiselle puolelle riimua kuin ohjat. Laitoin vielä kypärän päähäni ennen kuin talutin Felixin ulos pihalle, missä kärpäset vilisivät.

Napautin pohkeita ruunalle ja hevonen lähti kiltisti käyntiin. Kävelimme tietä pitkin kunnes pääsimme pois tallinpihalta. Suuntasimme järvelle, mikä oli oiva uittopaikka hevosille. Siellä ei uinut kukaan muu eikä pohja ollut mikään kovin kiva ihmisille, joten se oli mahtava hevosille.
Kymmenisen minuuttia kului matkaan. Pian olimme perillä ja minulla ainakin oli kuuma, joten Felixilläkin taisi olla kuuma. Vesihirmu Felix kahlasi heti syvemmälle veteen kun yletyimme rantaan. En ehtinyt tehdä mitään ennen kuin vettä ylettyikin jo polviin saakka.
Järvi ei ollut todella suuri vaan ihan sopivan kokoinen. Felix kahlasi järven toiselle puolelle innoissaan, ja märkä Jeccu selässään. Hevonen oikeasti ui, koska maahan se ei ainakaan ylettänyt. Nauroin ruunan selässä ja pidin tiukan otteen hevosen riimunnarusta, ettei se turhaan kastuisi. Annoin kuitenkin hevoselle pitkät "ohjat" ettei se turhaa pysähtyisi, vaan antaisi mennä vain.
Laitoin käteni ruunan kaulan ympärille hellästi ja koitin pysyä selässä. Se oli yllättävän hankalaa vaikkei se vaikealta näyttänytkään. Käänsin ruunan lopulta toiseen suuntaan ja matka jatkuikin heti perään. Vesi ylettyi jo mahaan asti, enkä kitissyt yhtään. Pokkana vain menin alas ruunan selästä ja uiskentelin hevosen vieressä. Naureskelin ja kehuin ruunaa.
- Hyvä poika, ai että sä oot hyvä heppa!
Kun en enää ehtinyt ruunan perässä niin hyvin, laitoin käteni ruunan kaulan ylitse ja pidin tiukasti kiinni, ettei hevonen karkaisi. Uimislenkki jatkui takaisin rannalle, mitä ennen hyppäsinkin takaisin selkään. Annoin ruunan vielä kahlata hetken aikaa, emmekä lähteneet pitkään aikaan rannalta. Kahlasimme hieman syvemmälle ja ruuna innostui loiskimaan vedellä. Nauroin ja hihittelin kun vesi loiski minunkin päälleni.

Lopulta oli leikin aika ohitse. Rannalla ruuna pysähtyi ja epäröin että ruuna alkaisi pian piehtaroimaan. Naputtelin pohkeita ja olin valmiina hypätä alas selästä, mutta juuri sinä hetkenä alkoi Felix ravistella märkää turkkiaan. Keikuin mukana ravistuksessa, mutta onnekseni sain otteen ruunan kaulasta, etten tipahtanut maan kamaralle.
Pääsimme vihdoin matkaan tallille päin. Järvestä kun tuli niin seurasi mäki ylös, ja sen me ravasimme. Alamäenkin ravasimme, ja ravasimme aika pitkän matkan. Loppumatkan me kuitenkin kävelimme.

Kun olimme takaisin tallilla, suuntasimme heti pesarille. Mahdolliset hiekanjyvät huuhtelin pois sopivan lämpöisellä vedellä. Laitoin letkun pian paikoilleen ja otin hikiviilan. Otin ylimääräiset vedet takasti pois hikiviilalla, ennen kuin nappasin käsiini pyyhkeen ja hieroin ruunaa sillä.
Felix näytti oikein tyytyvälliseltä. Vaikka olinkin ihan läpimärkä olin minäkin tyytyväinen. Varmuuden vuoksi puin ruunalle loimen päälle ennen kuin talutin hevosen takaisin tarhaan. Se oli yksinään siellä mutta se ei vaikuttanut tuottavan ongelmaa. Pidin seuraa hevoselle hetken istuskelemalla vahtimassa sitä tarhan ulkopuolella, mutta kun huomasin että ruuna pärjäisi ihan hyvin yksinkin, kävelin takaisin talliin.
Siivosin harjapakin takaisin varustehuoneeseen, ja taukotuvassa vaihdoin vaatteet kuiviin. Laitoin märät vaatteet kuivaamaan pesariin loimitelineeseen. Lakaisin vielä tallinkäytävän ja putsasin kaikkien hevosten karsinat. Tai siis, kolmen hevosten karsinat, mikä ei tuottanut kovin paljon työtä.

Kun vihdoin tallityöt oli tehtynä, tiesin jopa kuka oli lempipolleni. Felix.

xoxo, Jeccu.

Ihana suloinen tarina. Felix tosiaan pitää vedestä. Hmm.. Saat tästä nyt vaikka 20 v€, teen sulle oman kaapin tonne askelmaan, nyt heti kun kerkiin..