13.07.2011
Kaisa kertoo
What a beautiful day, tuumiskelin itsekseni ja parkkeerasin autoni Jecun ja Dawin auton viereen. Samin autoa ei näkynyt, joten joko hän oli onnistunut rikkomaan autonsa tai sitten hän vielä nukkui, vaikka kello lähestyikin kahtatoista jo.
Reippain askelin kävelin pihamaan halki ja siitä sisään talliin. Tallissa oli aina yhtä ihana tuoksu - ellei se tänään ollut vielä ihanempi - jota haistoi mielellään. Ainakin minä. Vilkaisin tallin käytävää ja totesin että se olli siivottu. Hienoa, hienoa, ylläpito oli vaivautunut siivoamaan tallinsa välillä. Kaikki hevoset jopa oli sisällä. Mutta en kuitenkaan nähnyt Jeccua tai Dawia missään, mutta tuumiskellen hetken päädyin siihen tulokseen että naikkoset olivat ehkä pihatossa.
En tiennyt mitä hevoset tekivät sisällä, koska niillä ei ollut sapuskojakaan.
- Ei vitjatti kun ei kukaan tuu fiksaamaan tota meiän aitaa! kuulin Jecun huohottelevan.
- Niinpä, ei me voida hevosia sisälläkään pitää koko päivää. Eikä ne voi tunkea tonne pihattoon, koska orit ja tammat ei sovi yhteen. Tai sopii, mutta mä en just nyt suunnittele mitään varsoja, Daw huokaili.
- Moi tytöt, tervehdin heitä hymyllä.
Kukaan heistä ei vaivautunut hymyilemään vaan haikeina vain tervehtivät minua.
- What happend? kysäisin heiltä katsoen epätoivoisena naisia. Halusin auttaa, mutten tiennyt pystyinkö.
- Aidat on rikki tarhoissa. En tiiä miten kaikki tarhat on voinu mennä rikki, mutta rikki ne on kuitenkin, Daw totesi suuttuneella ilmeellä. Nyt meiän on pakko pitää hevoset sisällä ellei joku tuu fiksaamaan tota helkkarin aitaa!
Katselin hämmästyneenä naisia.
- Mä meen ostamaan sähkölankaa, tuun pian. Sitten tuun Samin kaa and then we'll be fixing it, totesin hymähtäen.
- Oikeastiko? Jeccu kysyi hämmentyneenä. Se ois mahtavaa! Mä tuun auttamaan, todellakin.
- Määkin! Daw totesi hymähtäen. Me pidetään hevosia silmällä nii jos sä meet nii ollaan täällä.
Nyökkäsin ja lähdin kävelemään takaisin autolleni. Suunta kohti hevoskauppaa.
Minulla oli neljänkymmenen metrin sähkölanga rulla takapenkilläni. Huristin mahdollisimman nopeasti Askelmaan ja toivoin että Sami oli tullut jo. Muuten joutuisin herättämään miehen mikä ei ollut niin hauskaa. Huokaisin onnesta kun harmaa mitsu oli vallloittanut parkkipaikkani. Kyllä mä jonain päivänä näyttäisin sille perkeleen mitsulle mihin se pystyi parkkeerata autonsa, eihän mun hienon, uuden kuplan paikalle laitettu mitään mitsuja.
Hyppäsin ulos autostani ja otin sähkölankarullan mukaani. Kävelin tallille, ja sähkölankarullapötkötsydeemi painoikin yllättävän paljon.
- Täällä ollaan! huudahdin innoissani. Sähkölankarullan kaa!
- Hyvä hyvä hyvä! Me ollaan odotettu niin malttamattomina! Sami on vilkasemassa noita tarhoja. Toteaa varmaan että tarvitaan sähkömiestä.
- Mun veli on sähkömies! Se voi tulla asentelemaan nää, siis toimimaan.
- Mahtavaa! Daw huokaisi onnesta.
Suuntasimme sitten tarhoille, ja kamala urakka alkoi. Otimme vanhat sähkölangat pois ja kävelimme tarhojen ympäri sähkölankarullan kanssa. Tai, Sami kantoi rullaa ja me asettelimme sen Dawin ja Jecun kanssa. Pitihän se olla kauniisti, eikä Sami olisi osannut laittaa sitä nätisti.
Monen hikisen tunnin kuluttua olimme vihdoin valmiita. Kesti yllättävän kauan neljän tarhan kuntoon laittamisessa, mutta nyt se ainakin oli tehty. Soitin veljelleni.
- Hiya bro', what are you doing right now? kysyin veljeltäni.
- Hiya sis'. Eating chinese food.
- Can you come and help?
- With what?
- Askelmassa aidat on rikki, we need you, koska sä oot sähkömies.
Jeccu tirskahteli sanoilleni. Seko enklanttia ja suomea.
- Right right. Okay, coming. Address?
Pulisin osoitteen mahdollisimman hyvin suomeksi, ja taustalla Daw ja Jeccu sekä
Sami korjaili virheitäni! Hämmästyin että Samikin tiesi osoitteen missä oli - hän kun ei ikinä tietänyt missä oli.
Odottelimme puolisen tuntia kunnes veljeni tuli. Ohjasimme hänet heti tarhoille ja hän alkoi fiksata sähkölaatikon kanssa.
- Kaisa, go and touch 'em. Are they on?
- What the... I'm not 'gonna touch them if they're on! totesin kiljahtaen. It hurts.
- Hmh, tää on vaan kymmenellä voltilla, veli hekotti.
Sihisin.
Sami meni sitten kokeilemaan sähköaitaa, ja se oli päällä. Sen huomasi miehen säpsähdyksestä, vaikka käsi olikin paljon hitaampi kuin muu kroppa. Kroppa värähti mutta käsi piti edelleen kiinni sähkölangasta - go. Sami päästi irti ja juoksi luoksemme.
- It's on, Sami totesi virnistän.
Päästimme lopulta hevoset takaisin tarhoihin, ja hyvin ne tarhat näyttivät olevan. Vaikka olisin halunnut mennä ratsastamaan tänään, en enää ehtinyt, enkä jaksanut, sillä minulla oli kuuma, ja hevoset olivat olleet sisällä koko päivän, eli ne saivat nyt olla loppupäivän ulkona.
xoxo Kaisa
